Al hamdulillah

Rukouskutsut ohjaavat ja rytmittävät elämää. Niiden merkitys avautui arkipäivän rutiineissa kahdella tavalla. Ensinnäkin niiden uskonnollinen mieli ei rajoittunut yksittäisten uskonharjoittajien toiminnaksi. Rukoileminen viidesti vuorokaudessa on yksi islam uskon viidestä peruspilarista. Me olemme länsimaissa tottuneet hyvinkin liberaaleihin tapoihin harjoittaa uskontoa, minkä vuoksi rukouskutsujen aito noudattaminen oli aluksi ihmetyksen aihe. Rukouskutsut oli huomioitava koulun toiminnassa, koulutusten järjestämisessä ja huoltajien tapaamisessa. Ne rytmittivät päivää työjärjestystä voimakkaammin.

Toisena näkökulmana rukouskutsujen merkitykseen nostan oman suhteeni niihin. Kolme vuotta rukouskutsut herättivät minut aamulla. Ne pysäyttivät koulutyön keskipäivän tunteina ja havahduttivat huomaamaan ajankulun iltapäivällä.

Iltapäivän ensimmäinen rukouskutsu Dhuhr ilmoitti minulle, että oppilaiden koulupäivä alkaa olla lopuillaan. Seuraava rukouskutsu Maghrib vihjasi, että nyt pitäisi alkaa lopetella omat työt. Jos kuulin töissä Isha kutsun tiesin, että kohta yö painaa päälle. Uskonnollisen uskomuksen mukaan tämän rukouskutsun jälkeen ovet ja ikkunat suljetaan. Perheen jäsenten on siirryttävä kodin turvaan pimeästä illasta. Rukouskutsut rytmittävät taitavasti päiväohjelmani ilman kiireen tuntua.

Opettajille rukouskutsut liittyvät tietenkin uskonnon harjoittamiseen. Päivän ohjelma ja koulun tapahtumat oli järjestettävä tätä kunnioittaen. On myös todettava, että emiraatit kunnioittavat myös muiden kuin muslimien uskonnon harjoittamista. Ehkä ongelmallisinta olisi tuoda totaali uskonnottomuus tähän kulttuuriin vaihtoehdoksi. Islam uskon mukaisesti ihmisen tulee elää viiden peruspilarin ohjeistuksia noudattaen päästäkseen kuoleman jälkeen paratiisiin. Rivien välistä oli luettavissa syvä huoli meidän ei-muslimien tulevaisuudesta.

Kantapään kautta piti monta uskontoon liittyvää yksityiskohtaa oppia. Eräänä aamuna yksi oppilaistamme toimitti minulle aamunavauksen alussa maasta löytämänsä pienen Koraani-kirjan. Tilaisuuden jälkeen minun annettiin lempeästi, mutta tiukasti ymmärtää, ettei minulla ole lupa milloinkaan koskea Koraaniin. Kädet hikosivat häpeästä.

Toisaalta minua opetettiin lausumaan matkustusrukous autoa käynnistäessä, joten hyväksyttävää kosketuspintaa Islam uskontoon myös löytyi. Minä sen sijaan opetin vaimoja käyttämään turvavöitä, joten tasoissa oltiin.

 

Kaiken kaikkiaan todistamani uskonnon harjoittaminen oli myönteistä ja uskomattoman aitoa. Vahvoista ohjaavista rakenteista huolimatta Islam usko ei näyttäytynyt minulle elämää rajoittavana tai ahdasmielisenä. Vaimot näyttävät saavan uskostaan iloista yhteenkuuluvuutta.

Koulumme osallistui vuosittain koraanin lukukilpailuun. Viime vuonna 2012 koulumme voitti kaikki kaupunkimme koulut. Minä sain komean pystin ’My Quran is my Way to Paradise’ ‘for my passionate involvement’. Tämä kyseenalainen kunnianosoitus koristaa olohuonettani tälläkin hetkellä.