Äitien illat

Al Ain on hyvin traditionaalinen kaupunki. Tämä kirkastui minulle ensimmäisten päivien ja viikkojen aikana. Isät saapuivat koululle lastensa asioissa harvoin. Tavallisesti tällöin kyseessä oli vahva halu saada lapsellensa koulupaikka kyseisessä oppilaitoksessa tai muuten vaikuttaa tyttärensä koulunkäynnin haasteelliseen yksityiskohtaan.

Järjestäessäni ensimmäistä yhteistä vanhempainiltaa sain avointa paheksuntaa ensin opettajilta ja tämän jälkeen oppilaitteni äideiltä. Yksi äiti tuli henkilökohtaisesti tapaamaan minua kyseenalaistaen kutsuni vanhempainiltaan: ”Enkö toivo hänen osallistuvan? Mikäli lasten isiä ilmaantuu paikalle, hän ei voi jäädä tilaisuuteen. Miksi minä en halua hänen osallistuvan rakkaan tyttärensä vanhempainiltaan?” Jälleen kerran jäin sanattomaksi.

Asia korjaantui tahtomattani. Seuraavissa vanhempainilloissa kutsu oli muuttunut arabialaisessa käännöksessä äitien illaksi. Jatkossa kokeilimme kaikkea vanhempainvarteista, avoimiin oviin, vanhempainiltoihin, vanhempain yhdistystoimintaan ja erilaisiin vanhempien järjestämiin toiminnallisiin tapahtumiin.

Tytöt ovat emiraattikulttuurissa vahvasti vaimoihmisten kasvattamia. Tämä vaikutti myös isien haluun osallistua koulun tapahtumiin. Järjestimme jokaisessa vanhempaintilaisuudessa ja koulun juhlassa molemmille vanhemmille mahdollisuuden osallistua tytärtensä juhlaan. Miesten puolella väkimäärä oli hyvin vaatimaton, mutta jaksoimme iloita jokaisesta isästä, jonka saimme kannustamaan tytärtään opinnoissa.

 

Tavoitteemme saada poikaoppilaita kouluumme oli vahva ensimmäisestä lukuvuodesta lähtien. Pyrkimyksemme ei ollut ongelmaton, mutta vahva. Opetushallituksen pääjohtajan tuki asiassa oli korvaamaton. Ensimmäinen yrityksemme kariutui vanhempien vahvaan vastustukseen ja samanaikaisesti käynnissä olevaan peruskorjaukseen. Kyseisessä traditionaalisessa kulttuurissa oli välttämätöntä saada toisaalta vahva kannatus yhtenäiselle koululle ja toisaalta kyseenalaistava ilmapiiri perinteisesti toteutetulle koulukulttuurille. Seuratessani äitien reaktioita viimeisessä ’co-ed-ideologiaa kylvävässä’ vanhempainillassa, olin helpottunut arabiankielen vähäisestä tasosta. Tunnekuohut ylittivät monta Richterin asteikkoa, mutta työyhteisöni ammattilaiset seisoivat rinnallani ja jaksoivat vastata tulitukseen innoittamallani tiellä. Tänä päivänä koulussa on 50 emiraattipoikaa opissa tyttärien rinnalla ja he menestyvät!

 

 

 

 

 

'Men coming'

Koulun henkilökuntaan kuului opetushenkilöstön lisäksi seitsemän bussivalvojaa, kaksi ’office ladya’ eli palvelijaa ja kolme miespuolista portinvartijaa. Miesten ei ollut soveliasta tulla kouluun eteisaulaa pidemmälle. Näin ollen pääjohtajan tai muiden opetushallituksen edustajien saapuessa kouluun, sain ensimmäiseksi viestin palvelijoilta ’men in the entrance hall’. Miehet saatettiin kansliaani ja alkoi kuulumisten vaihto ensin arabiaksi ja sitten englanniksi. Kaikilla meni hyvin.

Neuvottelut jatkuivat myönteisellä intentiolla. Ajan kanssa löytyi myös aika kehittämistarpeille. Kulttuurisensitiivisesti tämän tuli tapahtua vahvasti isäntämaata kunnioittaen ja työnantajan tukea arvostaen. Tosiasia on, että työnantajan panos koulumme fyysiseen hyvinvointiin oli huomattava.

Kakkoskoulumme rakennusvaiheessa koululla työskenteli 160 miestä kolmessa vuorossa. Eivät tosin samaan aikaan kuin oppilaat ja oppilaat olivat koulussa. Tämä kuvaa kyseistä kulttuuria kahdesta näkökulmasta. Ensinnäkin tyttöjen ja naisten yksityisyys turvataan aina. He eivät joudu tekemisiin rakennustyömiesten kanssa. Toiseksi tämä kuvaa emiraattien tapaa toimia rakennusprojekteissa. Kun päätös on tehty, tapahtuu. Tahtotila on todellinen ja sen eteen tehdään töitä.

Muuttaessani Arabiemiraatteihin sain usein epäileviä kommentteja asemastani länsimaisena rehtorina arabimaassa. Tämä kuvaa enemmänkin tyypillisiä stereotypioita, joita meillä länsimaalaisilla tuppaa olemaan. Pääsääntöisesti naisia kohdellaan emiraateissa kunnioittavammin kuin länsimaissa. Näin on myös johtotehtävissä. En milloinkaan kokenut olevani vain nainen. Paikallisissa rehtorikokouksissa en kyennyt kielellisistä syistä ottamaan osaa keskusteluun toivotulla tavalla. Tästä ei varmaankaan ole syytä syyttää miehiä.

'Irtiqa' - paremmaksi tuleminen

Kun aloitin työuraani opettajana 1980-luvulla, sain luokkaani koulutarkastajan. Paljon on pitänyt vettä virrata Kemijoessa ennen kuin koin sen jälleen. Arabiemiraateissa se tapahtui ja melkoisella volyymilla. Me emme ole Suomessa tottuneet koulutarkastuksiin. Hyvä näin. Suomalainen koulutusjärjestelmä perustuu luottamukseen. Opettajat ovat lunastaneet asemansa hyvällä koulumenestyksellä.

Ennen kuin paheksumme vierasta koulukulttuuria, on palautettava mieleen kohdemaan nuoruus. Abu Dhabi on läpikäymässä hurjan suurta koulutuksen muutosprosessia. Opetussuunnitelman ja sen myötä arvioinnin muutos ovat jatkuvassa käymistilassa. Koulutusvientitehtävissä on huomioitava, että et ole ainoa asiantilan muuttaja. Et ole ensimmäinen sellainen, etkä viimeinen. Sinulla on mahdollisuus vaikuttaa, mutta taiten.

Abu Dhabi on palkannut erityisesti viimeisen kymmenen vuoden ajan opetusalan ammattilaisia englanninkielisistä länsimaista. Näiden asiantuntijoiden työpanos paikallisessa opetushallituksessa on merkittävä ja aito. Tätä seuraa luonnollisesti kyseisten maiden opetuskäytänteiden kopiointi. Nämä käytänteet ovat välttämättömiä emiraattien koulutusjärjestelmän tämän hetkisessä kehitysvaiheessa. Koulutusviennin näkökulmasta on kuitenkin todettava, että suomalaisen ja esimerkiksi englantilaisen arviointikäytetänteiden tarttumapinta osoittautui rajalliseksi.

Abu Dhabin emiraatissa kouluja kehitetään vahvalla tahdolla ja tuella. Nuoren opetuskulttuurin myötä koulujen opetuksellista tasoa pyritään tukemaan koulutarkastusten avulla, jolloin koulujen voi olettaa saavan ohjauksellista tukea tarvitsemansa kehityksen mukaisesti. Menetelmä on perin outo meille suomalaisille, mutta opettavainen kokemus.

 

 

Rinnastan oppilasarvioinnin koulun arviointiin. Mielestäni molempien perustarkoitus ja eettinen merkitys on yhtenevä. Molemmat perustuvat Suomessa luottamukseen. Kumpaakaan ei tulkita samoin useimmissa muissa maissa.

Abu Dhabin koulut saavat irtiqa-tarkastajat vieraakseen säännöllisesti. Vierailujen ajallinen tiheys on riippuvainen koulun menestyksestä toteutuneessa tarkastuksessa. Koulutarkastukseen osallistuvat kaikki oppilaista huoltajiin. Tarkastusta pelkäävät kaikki rehtorista opettajiin. Koulutarkastukseen valmistaudutaan viikko- jopa kuukausitolkulla. Koulun on tarjottava selkeät prosessikuvaukset ja evidenssikansiot, joiden perusteella oppitunteja, siirtymätilanteita, haastatteluja ja yleisobservointeja vahvistava näkemys koulun menestys- ja haavoittuvuustekijöistä muodostuu. Onnistuneena tämä prosessi antaa lisäresursseja, -autonomiaa ja aikaa seuraavaan koulututarkastukseen. Pahimmassa tapauksessa on edessä pikainen uusintatarkastus ja mahdollinen koulun sulkeminen.

Merkittävää on, että aina sain kokea vahvaa tukea paikallisen opetushallituksen pääjohtajalta, Dr. Mugheerilta. Vaikeimpinakin hetkinä kolmivuotisen emiraattirehtoriurani aikana pystyin luottamaan pääjohtajan kannustukseen. Tällä oli merkittävän voimaannuttava vaikutus.