Neljät häät ja seitsemät hautajaiset

Perheen merkitys on oleellisen suuri Arabiemiraateissa. Ketään ei jätetä yksin. Al Ainista ei löydy kylttiä ”vanhainkoti”. Perheet asuvat perinteisesti tukien isovanhempia ja suvun ei-naimisissa olevia jäseniä. Sukunimen mukaan jokaisella on isä, isosiä, isoisoisä ja suku. Yhteisö elää tämän hierarkian mukaisesti.

Länsimaissa luemme joskus lehdestä, että vanhus löytyi kuolleena kerrostaloasunnostaan useita viikkoja kuolemansa jälkeen. Miten näin voi tapahtua? Olemme siirtyneet Suomessa maatalousvaltiosta teollisuusyhteiskunnan kautta tietoyhteiskunnaksi. Arabiemiraateissa on hypätty teollisuusyhteiskunnan yli. Näin ollen vaikutelmaksi jää, että osa meidän muistojemme kultaisesta lapsuudesta elää edelleen vahvasti Arabiemiraateissa. Suurperheen merkitys on todellinen ja kunnioitettu arjessa. Islam uskon mukaiset juhlapäivät korostavat suurperheiden mahdollisuuksia jatkaa kulttuuriperinteitä. Nuoriso ei lähde nauttimaan ”juhannusta” keskenään, vaan perheen merkitys on vahva.

Rukouskutsut, joihon arabialainen aikakäsitys perustuu, tukevat perhekeskeistä elämää. On aikaa tavata ja jakaa kuulumisia. Useimmat opettajistani kävivät tapaamassa äitiään joka päivä. Miten on meidän laitamme? 

Minut kutsuttiin useisiin häihin. Kaikkiin en aikataulullisesti ehtinyt, mutta neljät onnelliset ja mieleenpainuvat häät sain todistaa. Miesten ja naisten häät järjestetään erillään. Mieshäävieraat eivät koskaan näe morsianta. Tosin he saavat nauttia toistensa seurasta, tanssia keppitanssia ja ruokailla yhdessä.  Naisena minä en luonnollisesti päässyt tähän miehiseen juhlanpitoon, mutta vaimoihmisten kanssa olen ilotellut. Naisten hääjuhlissa olen toki voinut ihastella miesten keppitanssia videoituina naisten salin televisioscreeneille. Sen verran siis on minussakin tirkistelijän vikaa.

Naisten häät tavallisesti alkoivat aikataulullisesti joustavasti klo 20 - 21 aikoihin naisten saapuessa hääsaliin. Sisäänkäynnin varrella oli mahdollisuus tervehtiä suvun naisia ja nauttia hajuvesistä. Sali oli katettu illastamista varten kauniine kukkalaitoksineen. Keskellä salia on morsiamen kävelyestraadi valmiina, jolla suvun nuorimmat naiset tanssivat kovaäänisistä tulevan musiikin mukaan. Morsiusparin läheisimmissä vaimoihmisissä lapset mukaan lukien näkyy hiussalonkien ja kosmetologien käsien jäljet. Palvelijat tuovat arabialaisen keittiön ruokalajit vähän kerrassa pöytään ja ilta jatkuu. Noin kello 23 kuuluu beduiininaisen kurkkuääni: morsian saapuu sisään. Tämän jälkeen ovesta saapuvat valokuvaajat ja vihoviimein morsian - hitaasti kuvankauniina kuvaustekniikkaa kunnioittaen.

Noin puolen tunnin kuvausten jälkeen kuuluu toinen emiraattivaimon kurkkuääni. Osa naisista verhoaa itseään lisää, osa lähtee. Sulhanen ja morsiamen isä saapuvat. Kulku on yhtä hidasta kuin morsiammellakin. Sulhanen suutelee morsianta otsalle. Valokuvausta. Yhteiselämä alkaa ja juhlat päättyvät. 

Suuri osa avioliitoista on vanhempien järjestämiä, mutta morsiusparin hyväksymiä. Avioliittoon ei pakoteta. Joissakin tapauksissa nuoripari on turvatusti seurustellut vihkilupauksen jälkeen useamman kuukauden ennen häitä. Toisaalta pariskunta saattaa olla tavannut vain joitakin kertoja ennen häitä jos sitäkään. Olen ollut todistamassa häätilaisuutta, jossa aviopari näki toisensa ensimmäistä kertaa vihkipuku päällä. Isoäidin kyyneleet jäivät mieleeni.

Ikävä kyllä noin 40 prosenttia näistä avioliitoista päätyy avioeroon. Tämä johdattaa ajatuksemme avioerojen vaikutuksen monimuotoisuuteen ja jälleen kerran naisen oikeuksiin. Kyllä. Naisella on oikeus hakea avioeroa. Tosin, jos perusteena on, että tyyppi ei miellytä, uhkana on menettää lapsensa miehelleen.

Olen myös osallistunut useisiin hautajaisiin. Menehtynyt henkilö on haudattava Arabiemiraateissa kolmen päivän kuluessa. Tavallisesti hautaus tapahtuu heti ensimmäisenä päivänä, mutta surutapahtuma jatkuu kolme päivää. Ketään ei jätetä yksin tässäkään tilanteessa emiraattikulttuurissa. Kaikkien läheisten ja ystävien työt keskeytyvät suruviestin kuultuaan. Merkityksellisintä on tukea menetyksen kokenutta perhettä. Suvun naiset kokoontuvat naisten surutaloon istumaan. Tarjolla on teetä, kahvia ja taateleita. Keskeistä on olla läsnä ja olla jättämättä surijoita yksin. 

Kolmen vuoden aikana kävin niin lasten kuin vanhustenkin hautajaisissa. Rehtorina menin aina istumaan vainajan läheisimmän surijan viereen. Joskus katselimme edesmenneen kuvia, joskus keskustelimme eri kieliä, joskus vain itkimme. Ensimmäisillä kerroilla koin epävarmuutta käyttäytymisen ja vaatetuksen osalta. Olenko oikein pukeutunut kunnioittamaan surevia omaisia työvaatteissani? Opin, että kukkia ei ole soveliasta surutaloon viedä. Sen sijaan osanotto surutalossa käynnillä on merkityksellinen teko, jota ei voi paikata länsimaalaisittain adressin lähettämisellä. Opin, että riittää, kun aidosti välität.