Jäljet hiekassa

Kolmantena talvena oli tehtävä raskas päätös: jättääkö Yhdistyneet Arabiemiirikunnat vai Suomi. Oli tunne, että jollen minä nyt lähde, en pääse täältä ikinä pois. Lomalta palatessa emiraatteihin tuntui, että saavuin kotiin. Työyhteisö tuntui omalta. Yhteistyö koulun sidosryhmien kanssa sujui vuosi vuodelta mutkattomammin. Mutta entä oma koulu kotona? Miten monta vuotta minä olen reissussa "vielä yhden vuoden"? Miten pitää yllä suomalainen ammattitaito? Miten äiti voi?

Jos koulutusvientitehtäviin lähtö oli hämmentävä kokemus, oli paluupäätöksen teko ja irrottautuminen kouluyhteisöstä vielä haasteellisempi. Viimeinen koulutusviennin oppitunti liittyy tähän eettiseen pähkinään. Teenkö oikein, jos en jää vetämään hanketta loppuun? Kukaan ei ole korvaamaton, mutta olen rehtorina luonut työyhteisön kanssa tietynlaisen koulukulttuurin, joka vääjäämättä muuttuu, kun rehtori vaihtuu. Työsopimuksellisesti toimin täysin korrektisti, mutta entä eettisesti. Emiraattivaimot olivat eläneet siinä uskossa, että minulla on viiden vuoden työsopimus. Monta kyyneltä vuodatettiin.

Siinä sumussa tuli pakattua auto ja osa huonekaluista konttiin ja myytyä loput. Leimoja piti saada vähintään yhtä monta kuin maahan saapuessakin samalla, kun valmistelin koulun seuraavaa lukuvuotta varten. Lopullista opettajakunnan määrää en luonnollisesti voinut vielä kesällä tietää, joten raakileena koulu oli jätettävä jatkajalleni. Tuttua hommaa edellisiltä vuosilta.

Jätin haikeana jälkeeni "iloisen peruskoulun". Jäähyväisiä juhlittiin asiaankuuluvalla lämmöllä. Elämä jatkuu Lapin perukoilla, vaan usein ajatukset vaeltavat aavikolle.

Mitä koulutusviennistä jäi käteen? Mikä merkitys on suomalaisella ruohonjuuritaso-koulutusviennillä? Jokaisen maan koulutuspoliittinen historia luo puitteet koulutusjärjestelmän kehittymiselle. Meillä ei ole tältä vaikuttamisen tasolta mahdollisuus tehdä suuria muutoksia opetussuunnitelmaankaan. Meidän työkalumme ovat meidän oma asiantuntemuksemme koulutusjärjestelmän rakentajina ja ylläpitäjinä, meidän pedagoginen osaamisemme, meidän johtamiskulttuurimme, meidän kykymme arvostaa toista kulttuuria ja sitä kuunnellen ja kunnioittaen tarjota muutosmahdollisuuksia huomiselle.

Opettaja jättää ikimuistoiset jäljet oppilaaseensa ja joissain tapauksissa hänen vanhempiinsakin. Jokainen lapsi on tärkeä, mutta ehkä meidän tässä perspektiivissä tulee nostaa esille laajempi konteksti. Koulutusviennin olisi suotavaa kohdentua sekä koulutettuihin että koulutettaviin opettajiin. Mikäli meillä on tahtotila yhteiselle oppimiselle ja oppimisen ohjauksen kokemuksille, mahdollisuudet koulutuksen kehittämiselle ovat moninkertaiset.

Ymmärrykseni mukaisesti tässä on edettävä rauhallisesti. Ensin on saatava luottamus toimivasta tavasta opettaa ja johtaa koulua. Tämän jälkeen yhteisten opetuskäytänteiden jakaminen voi olla hedelmällistä. Oma rehtorikokemukseni Arabiemiraateissa oli rikas, mielekäs ja opettavainen. Olen kiitollinen työyhteisölleni saamastani tuesta, yhteistyöstä ja ystävyydestä. Tämä koskee niin suomalais- kuin emiraattiopettajakuntaa.