Opetussuunnitelma luo selkärangan oppimisen suunnittelulle, toteutukselle ja arvioinnille. Suomessa se perustuu yhteiselle tahtotilalle edistää oppilaiden psyykkisiä, emotionaalisia, kognitiivisia ja fyysisiä oppimisen mahdollisuuksia huomioiden huoltajien kasvatuskumppanuus. Oppimisen arvioinnin tulee olla oppimista tukevaa, yksilöitä huomioivaa, kannustavaa ja realistista. Ennen kaikkea se perustuu opettajien autonomiaan kuten suurelta osin opetuskin. Tämä on merkittävä menestystekijä suomalaisessa peruskoulussa. Opettaja ottaa vastuun oppilaidensa kokonaiskehityksestä, kasvusta ja edistymisestä.
.JPG)
Opetussuunnitelmallinen ajattelu poikkeaa voimakkaasti eri maissa, mikä eksplisoituu erilaisina koulutusjärjestelminä. Meillä on Suomessa varsin holistinen näkemys oppilaiden kasvatus- ja opetustehtävälle. Koulutussuunnitelma voidaan joissain maissa nähdä myös vahvemmin tulosperusteisena. Näin on Arabiemiraateissa. Opetussuunnitelma perustuu oppilaiden suoriutumiseen suhteessa oppimistavoitteisiin.
Opetussuunnitelma perustuu koulutusjärjestelmän toimivuuteen, johon vaikuttaa vahvasti sen kehityskaari. Suomalainen koulutusjärjestelmä pohjautuu 1640-luvulle, jolloin perustettiin Suomen ensimmäinen yliopisto. Vuonna 1870 perustettu kouluylihallitus muuttui vuosien myötä kouluhallitukseksi ja vuonna 1991 opetushallitukseksi. Polku on pitkä ja latu taiten tehty. Kehittyvät maat ovat käymistilassa tältä osin. Opetushallitukset rakentavat kuumeisesti toimivia ja tulevaisuuteen kantavia koulutusjärjestelmiä ’parastaen’ pidemmälle edenneiden maiden toimintamalleja. Abu Dhabin opetushallitus on luonut puitteita emiraattilasten ja nuorten koulunpidolle viimeiset kymmenen vuotta.
Kun saavuin Abu Dhabiin vuonna 2010, lanseerattiin kaikkiin valtionkouluihin vuosiluokille 1-3 ’New School Model’ -mukainen opetussuunnitelmapaketti uusine metodologioineen, materiaaleineen ja arviointiperusteineen. Suunta on oikea. Opetushenkilöstön täydennyskoulutus ja opetusmateriaalin keskeneräisyys olivat tosin melkoisia haasteita hyvästä tahtotilasta huolimatta. Tilannetta ei helpottanut alkuvaiheessa se tosiasia, että koulussamme oli myös vuosiluokat neljä ja viisi, joiden opetussuunnitelma valmistui vuosi kerrallaan ajan myötä.
Tapa, jolla Suomessa rakennetaan kunta- ja koulukohtaisia opetussuunnitelmia opetushallituksen opetussuunnitelman perusteiden perusteella keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa, on kirkastunut Suomen koulutusjärjestelmän yhdeksi johtotähdeksi. Opettajien sitoutuminen pohtimaan koulun arvopohjaa, toimintakulttuuria ja oppisisältöjen priorisointia, on osa suomalaista opettajan ammattitaitoa ja vastuullisuutta.
Tämän vientituotteen perille toimittaminen on haasteellista. Opetussuunnitelma-ajattelu on niin perusteellisen kulttuuririkasteinen ja historiansa myötä rakentunut prosessi, että sen monikulttuurinen ymmärtäminen ei hevin toimi. Koulutusvientitilanteessa viemme jotain perin omaperäistä, omaksumme jotain perin uutta ja integroimme asioita parhaan kykymme mukaan. Ongelmallisinta on varmaan se, että emme ole koskaan elämässämme olettaneet kokevamme epävarmuutta opetussuunnitelman osalta. Se on aina ollut varma selusta, johon nojata. Koulutusvientimme seuraava oppitunti kohdistuu keskeneräisen opetussuunnitelma-ajattelun ja sen myötä ristiriitaisen arviointiprosessin hyväksyntään ja sisäistämiseen. Ei muuta kuin lusikka kauniiseen käteen.
Oppilasarviointi on raadollisen henkilökohtainen tehtävä. Opettaja laittaa aina persoonansa likoon, kun hän arvioi oppilasryhmänsä lukukauden suoritukset. Hänen tulee suomalaisen ajattelumallin mukaan toimia tasapuolisesti, oikeudenmukaisesti, kannustavasti ja yksilöitä kunnioittaen. Emiraateissa haasteellisuusvyyhtiin tulee lisätä vieraan vallan opetussuunnitelma, joka tarjoaa tulosperustaisen arviointijärjestelmän. Ja sillä mennään!
Vieras arviointikulttuuri voi itse asiassa olla monellakin tavalla haasteellinen opettajan arjessa. Opettaja on vastuussa oppilaiden vanhemmille antamastaan arvioinnista. Mitä, jos opettajalla on vaikeuksia allekirjoittaa käytössä olevaa arviointimenetelmää? Jouduimme välillä tilanteisiin, joissa opettajat eivät kyenneet todentamaan oppilaidensa todellista edistymistä käyttämämme arviointityökalun avulla. Koulutusvientitehtävissä meidän oli tässäkin kohtaa edettävä isäntämaamme säestyksellä. Kaikkien valtionkoulujen on noudatettava samaa arviointimenetelmää, jotta tulokset ovat vertailukelpoiset. Todelliseksi ongelmaksi jäi, että yksittäisten oppilaiden menestyminen suomalaisen arviointiajattelun mukaan hämärtyi valtakunnallisessa arviointipuulissa.
Opetussuunnitelmallinen ajattelu poikkeaa voimakkaasti eri maissa, mikä eksplisoituu erilaisina koulutusjärjestelminä. Meillä on Suomessa varsin holistinen näkemys oppilaiden kasvatus- ja opetustehtävälle. Koulutussuunnitelma voidaan joissain maissa nähdä myös vahvemmin tulosperusteisena. Näin on Arabiemiraateissa. Opetussuunnitelma perustuu oppilaiden suoriutumiseen suhteessa oppimistavoitteisiin.
Opetussuunnitelma perustuu koulutusjärjestelmän toimivuuteen, johon vaikuttaa vahvasti sen kehityskaari. Suomalainen koulutusjärjestelmä pohjautuu 1640-luvulle, jolloin perustettiin Suomen ensimmäinen yliopisto. Vuonna 1870 perustettu kouluylihallitus muuttui vuosien myötä kouluhallitukseksi ja vuonna 1991 opetushallitukseksi. Polku on pitkä ja latu taiten tehty. Kehittyvät maat ovat käymistilassa tältä osin. Opetushallitukset rakentavat kuumeisesti toimivia ja tulevaisuuteen kantavia koulutusjärjestelmiä ’parastaen’ pidemmälle edenneiden maiden toimintamalleja. Abu Dhabin opetushallitus on luonut puitteita emiraattilasten ja nuorten koulunpidolle viimeiset kymmenen vuotta.
Kun saavuin Abu Dhabiin vuonna 2010, lanseerattiin kaikkiin valtionkouluihin vuosiluokille 1-3 ’New School Model’ -mukainen opetussuunnitelmapaketti uusine metodologioineen, materiaaleineen ja arviointiperusteineen. Suunta on oikea. Opetushenkilöstön täydennyskoulutus ja opetusmateriaalin keskeneräisyys olivat tosin melkoisia haasteita hyvästä tahtotilasta huolimatta. Tilannetta ei helpottanut alkuvaiheessa se tosiasia, että koulussamme oli myös vuosiluokat neljä ja viisi, joiden opetussuunnitelma valmistui vuosi kerrallaan ajan myötä.
Tapa, jolla Suomessa rakennetaan kunta- ja koulukohtaisia opetussuunnitelmia opetushallituksen opetussuunnitelman perusteiden perusteella keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa, on kirkastunut Suomen koulutusjärjestelmän yhdeksi johtotähdeksi. Opettajien sitoutuminen pohtimaan koulun arvopohjaa, toimintakulttuuria ja oppisisältöjen priorisointia, on osa suomalaista opettajan ammattitaitoa ja vastuullisuutta.
Oppilasarviointi on raadollisen henkilökohtainen tehtävä. Opettaja laittaa aina persoonansa likoon, kun hän arvioi oppilasryhmänsä lukukauden suoritukset. Hänen tulee suomalaisen ajattelumallin mukaan toimia tasapuolisesti, oikeudenmukaisesti, kannustavasti ja yksilöitä kunnioittaen. Emiraateissa haasteellisuusvyyhtiin tulee lisätä vieraan vallan opetussuunnitelma, joka tarjoaa tulosperustaisen arviointijärjestelmän. Ja sillä mennään!
Vieras arviointikulttuuri voi itse asiassa olla monellakin tavalla haasteellinen opettajan arjessa. Opettaja on vastuussa oppilaiden vanhemmille antamastaan arvioinnista. Mitä, jos opettajalla on vaikeuksia allekirjoittaa käytössä olevaa arviointimenetelmää? Jouduimme välillä tilanteisiin, joissa opettajat eivät kyenneet todentamaan oppilaidensa todellista edistymistä käyttämämme arviointityökalun avulla. Koulutusvientitehtävissä meidän oli tässäkin kohtaa edettävä isäntämaamme säestyksellä. Kaikkien valtionkoulujen on noudatettava samaa arviointimenetelmää, jotta tulokset ovat vertailukelpoiset. Todelliseksi ongelmaksi jäi, että yksittäisten oppilaiden menestyminen suomalaisen arviointiajattelun mukaan hämärtyi valtakunnallisessa arviointipuulissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro ajatuksesi!