Dyynejä loputtomiin

Dyynejä loputtomiin

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

'Men coming'


Koulun henkilökuntaan kuului opetushenkilöstön lisäksi seitsemän bussivalvojaa, kaksi ’office ladya’ eli palvelijaa ja kolme miespuolista portinvartijaa. Miesten ei ollut soveliasta tulla kouluun eteisaulaa pidemmälle. Näin ollen pääjohtajan tai muiden opetushallituksen edustajien saapuessa kouluun, sain ensimmäiseksi viestin palvelijoilta ’men in the entrance hall’. Miehet saatettiin kansliaani ja alkoi kuulumisten vaihto ensin arabiaksi ja sitten englanniksi. Kaikilla meni hyvin.

Neuvottelut jatkuivat myönteisellä intentiolla. Ajan kanssa löytyi myös aika kehittämistarpeille. Kulttuurisensitiivisesti tämän tuli tapahtua vahvasti isäntämaata kunnioittaen ja työnantajan tukea arvostaen. Tosiasia on, että työnantajan panos koulumme fyysiseen hyvinvointiin oli huomattava.

Kakkoskoulumme rakennusvaiheessa koululla työskenteli 160 miestä kolmessa vuorossa. Eivät tosin samaan aikaan kuin oppilaat ja oppilaat olivat koulussa. Tämä kuvaa kyseistä kulttuuria kahdesta näkökulmasta. Ensinnäkin tyttöjen ja naisten yksityisyys turvataan aina. He eivät joudu tekemisiin rakennustyömiesten kanssa. Toiseksi tämä kuvaa emiraattien tapaa toimia rakennusprojekteissa. Kun päätös on tehty, tapahtuu. Tahtotila on todellinen ja sen eteen tehdään töitä.


Muuttaessani Arabiemiraatteihin sain usein epäileviä kommentteja asemastani länsimaisena rehtorina arabimaassa. Tämä kuvaa enemmänkin tyypillisiä stereotypioita, joita meillä länsimaalaisilla tuppaa olemaan. Pääsääntöisesti naisia kohdellaan emiraateissa kunnioittavammin kuin länsimaissa. Näin on myös johtotehtävissä. En milloinkaan kokenut olevani vain nainen. Paikallisissa rehtorikokouksissa en kyennyt kielellisistä syistä ottamaan osaa keskusteluun toivotulla tavalla. Tästä ei varmaankaan ole syytä syyttää miehiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro ajatuksesi!