Koulun henkilökuntaan kuului
opetushenkilöstön lisäksi seitsemän bussivalvojaa, kaksi ’office ladya’ eli
palvelijaa ja kolme miespuolista portinvartijaa. Miesten ei ollut soveliasta
tulla kouluun eteisaulaa pidemmälle. Näin ollen pääjohtajan tai muiden opetushallituksen
edustajien saapuessa kouluun, sain ensimmäiseksi viestin palvelijoilta ’men in
the entrance hall’. Miehet saatettiin kansliaani ja alkoi kuulumisten vaihto
ensin arabiaksi ja sitten englanniksi. Kaikilla meni hyvin.
Neuvottelut jatkuivat myönteisellä
intentiolla. Ajan kanssa löytyi myös aika kehittämistarpeille.
Kulttuurisensitiivisesti tämän tuli tapahtua vahvasti isäntämaata kunnioittaen
ja työnantajan tukea arvostaen. Tosiasia on, että työnantajan panos koulumme
fyysiseen hyvinvointiin oli huomattava.
Kakkoskoulumme
rakennusvaiheessa koululla työskenteli 160 miestä kolmessa vuorossa. Eivät
tosin samaan aikaan kuin oppilaat ja oppilaat olivat koulussa. Tämä kuvaa
kyseistä kulttuuria kahdesta näkökulmasta. Ensinnäkin tyttöjen ja naisten
yksityisyys turvataan aina. He eivät joudu tekemisiin rakennustyömiesten
kanssa. Toiseksi tämä kuvaa emiraattien tapaa toimia rakennusprojekteissa. Kun
päätös on tehty, tapahtuu. Tahtotila on todellinen ja sen eteen tehdään töitä.
Muuttaessani Arabiemiraatteihin sain usein epäileviä kommentteja asemastani
länsimaisena rehtorina arabimaassa. Tämä kuvaa enemmänkin tyypillisiä
stereotypioita, joita meillä länsimaalaisilla tuppaa olemaan. Pääsääntöisesti naisia
kohdellaan emiraateissa kunnioittavammin kuin länsimaissa. Näin on myös
johtotehtävissä. En milloinkaan kokenut olevani vain nainen. Paikallisissa
rehtorikokouksissa en kyennyt kielellisistä syistä ottamaan osaa keskusteluun
toivotulla tavalla. Tästä ei varmaankaan ole syytä syyttää miehiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro ajatuksesi!