Neljät häät ja seitsemät hautajaiset

Perheen merkitys on oleellisen suuri Arabiemiraateissa. Ketään ei jätetä yksin. Al Ainista ei löydy kylttiä ”vanhainkoti”. Perheet asuvat perinteisesti tukien isovanhempia ja suvun ei-naimisissa olevia jäseniä. Sukunimen mukaan jokaisella on isä, isosiä, isoisoisä ja suku. Yhteisö elää tämän hierarkian mukaisesti.

Länsimaissa luemme joskus lehdestä, että vanhus löytyi kuolleena kerrostaloasunnostaan useita viikkoja kuolemansa jälkeen. Miten näin voi tapahtua? Olemme siirtyneet Suomessa maatalousvaltiosta teollisuusyhteiskunnan kautta tietoyhteiskunnaksi. Arabiemiraateissa on hypätty teollisuusyhteiskunnan yli. Näin ollen vaikutelmaksi jää, että osa meidän muistojemme kultaisesta lapsuudesta elää edelleen vahvasti Arabiemiraateissa. Suurperheen merkitys on todellinen ja kunnioitettu arjessa. Islam uskon mukaiset juhlapäivät korostavat suurperheiden mahdollisuuksia jatkaa kulttuuriperinteitä. Nuoriso ei lähde nauttimaan ”juhannusta” keskenään, vaan perheen merkitys on vahva.

Rukouskutsut, joihon arabialainen aikakäsitys perustuu, tukevat perhekeskeistä elämää. On aikaa tavata ja jakaa kuulumisia. Useimmat opettajistani kävivät tapaamassa äitiään joka päivä. Miten on meidän laitamme? 

Minut kutsuttiin useisiin häihin. Kaikkiin en aikataulullisesti ehtinyt, mutta neljät onnelliset ja mieleenpainuvat häät sain todistaa. Miesten ja naisten häät järjestetään erillään. Mieshäävieraat eivät koskaan näe morsianta. Tosin he saavat nauttia toistensa seurasta, tanssia keppitanssia ja ruokailla yhdessä.  Naisena minä en luonnollisesti päässyt tähän miehiseen juhlanpitoon, mutta vaimoihmisten kanssa olen ilotellut. Naisten hääjuhlissa olen toki voinut ihastella miesten keppitanssia videoituina naisten salin televisioscreeneille. Sen verran siis on minussakin tirkistelijän vikaa.

Naisten häät tavallisesti alkoivat aikataulullisesti joustavasti klo 20 - 21 aikoihin naisten saapuessa hääsaliin. Sisäänkäynnin varrella oli mahdollisuus tervehtiä suvun naisia ja nauttia hajuvesistä. Sali oli katettu illastamista varten kauniine kukkalaitoksineen. Keskellä salia on morsiamen kävelyestraadi valmiina, jolla suvun nuorimmat naiset tanssivat kovaäänisistä tulevan musiikin mukaan. Morsiusparin läheisimmissä vaimoihmisissä lapset mukaan lukien näkyy hiussalonkien ja kosmetologien käsien jäljet. Palvelijat tuovat arabialaisen keittiön ruokalajit vähän kerrassa pöytään ja ilta jatkuu. Noin kello 23 kuuluu beduiininaisen kurkkuääni: morsian saapuu sisään. Tämän jälkeen ovesta saapuvat valokuvaajat ja vihoviimein morsian - hitaasti kuvankauniina kuvaustekniikkaa kunnioittaen.

Noin puolen tunnin kuvausten jälkeen kuuluu toinen emiraattivaimon kurkkuääni. Osa naisista verhoaa itseään lisää, osa lähtee. Sulhanen ja morsiamen isä saapuvat. Kulku on yhtä hidasta kuin morsiammellakin. Sulhanen suutelee morsianta otsalle. Valokuvausta. Yhteiselämä alkaa ja juhlat päättyvät. 

Suuri osa avioliitoista on vanhempien järjestämiä, mutta morsiusparin hyväksymiä. Avioliittoon ei pakoteta. Joissakin tapauksissa nuoripari on turvatusti seurustellut vihkilupauksen jälkeen useamman kuukauden ennen häitä. Toisaalta pariskunta saattaa olla tavannut vain joitakin kertoja ennen häitä jos sitäkään. Olen ollut todistamassa häätilaisuutta, jossa aviopari näki toisensa ensimmäistä kertaa vihkipuku päällä. Isoäidin kyyneleet jäivät mieleeni.

Ikävä kyllä noin 40 prosenttia näistä avioliitoista päätyy avioeroon. Tämä johdattaa ajatuksemme avioerojen vaikutuksen monimuotoisuuteen ja jälleen kerran naisen oikeuksiin. Kyllä. Naisella on oikeus hakea avioeroa. Tosin, jos perusteena on, että tyyppi ei miellytä, uhkana on menettää lapsensa miehelleen.

Olen myös osallistunut useisiin hautajaisiin. Menehtynyt henkilö on haudattava Arabiemiraateissa kolmen päivän kuluessa. Tavallisesti hautaus tapahtuu heti ensimmäisenä päivänä, mutta surutapahtuma jatkuu kolme päivää. Ketään ei jätetä yksin tässäkään tilanteessa emiraattikulttuurissa. Kaikkien läheisten ja ystävien työt keskeytyvät suruviestin kuultuaan. Merkityksellisintä on tukea menetyksen kokenutta perhettä. Suvun naiset kokoontuvat naisten surutaloon istumaan. Tarjolla on teetä, kahvia ja taateleita. Keskeistä on olla läsnä ja olla jättämättä surijoita yksin. 

Kolmen vuoden aikana kävin niin lasten kuin vanhustenkin hautajaisissa. Rehtorina menin aina istumaan vainajan läheisimmän surijan viereen. Joskus katselimme edesmenneen kuvia, joskus keskustelimme eri kieliä, joskus vain itkimme. Ensimmäisillä kerroilla koin epävarmuutta käyttäytymisen ja vaatetuksen osalta. Olenko oikein pukeutunut kunnioittamaan surevia omaisia työvaatteissani? Opin, että kukkia ei ole soveliasta surutaloon viedä. Sen sijaan osanotto surutalossa käynnillä on merkityksellinen teko, jota ei voi paikata länsimaalaisittain adressin lähettämisellä. Opin, että riittää, kun aidosti välität.

Abaya suojaa, ei alista!

Länsimaalainen media tukee stereotypioiden syntymistä Lähi-idästä. Sen mukaan naisilla on alistettu asema. Uutiskuva tuo verkkokalvollemme kuvan mustaan kaapuun peitetystä naisesta. Aivomme rekisteröi tämän vääryydeksi, jossa nainen pakotetaan tähän mustaan ja kuumaan kohtaloon. Islamin uskonto edellyttää, että nainen peittää kauneutensa.

»Ja käske uskovien naisten pitää katseensa kurissa ja varjella siveyttään, olla näyttämättä muita sulojaan kuin niitä, jotka tavallisestikin ovat näkyvissä, ja peittää kaulansa hunnulla.(...)»
(Koraani 24:31, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

»Profeetta, sano puolisoillesi, tyttärillesi ja uskovien vaimoille, että he panisivat vaatteen päänsä yli. Tämä on parasta, jotta heidät tunnettaisiin siveiksi eikä heitä häirittäisi. (...)»
(Koraani 33:59, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

Se, missä määrin ja miten tämä pukeutuminen toteutuu, perustuu kunkin maan kulttuuriperinteisiin. Al Ainissa tämä tarkoitti sitä, että kodin ulkopuolella naisella on aina hiukset peitettynä huivilla ja vartalo abayalla. Se, paljastaako vaimoihminen kasvonsa vai käyttääkö hän kasvot peittävää harsoa tai silmät paljastavaa niqabia, jää hänen ja hänen läheistensä välillä päätettäväksi. Merkittävä lähtökohta kuitenkin on, että kaikki tuntemani emiraattinaiset kokivat mustan abayan häntä suojaavaksi, ei alistavaksi vaatetukseksi. Oma kauneuskäsitykseni kyseenalaistui moneen kertaan, kun aloin tarkastella länsimaista pukeutumistamme. Saatamme ahtautua muodoistamme riippumatta viimeisimmän muodinmukaisiin asusteisiin, jotka paljastavat osan alusasustammekin, mutta mehän emme olekaan ”alistetussa asemassa”. Kysymykseksi jää, muistamme me kunnioittaa muita ihmisiä pukeutumisellamme?

Osa tuntemistani emiraattivaimoista työskenteli kasvot paljaina, mutta otti niqabin käyttöön illalla, kun meni perheensä kanssa ostoksille. He halusivat hyödyntää peittävää pukeutumista yksityisyytensä eduksi omasta tahdosta. Tämän voidaan ajatella kertovan pukeutumiskoodin vapaaehtoisuudesta. 

Me länsimaalaiset luemme fiktiivisiä tarinoita Afganistanista tai Saudi Arabiasta kauhistellen naisten kohtelua. Me näemme mediassa kameran vangitsemia kuvakulmia totisista naisryhmistä tekemättä mitään länsimaalaisesti arvioidusti hyödyllistä. Totuus on, että naisia alistetaan ja kohdellaan väärin monissa maissa.  Totuus on myös se, että tämä ei ole pääsääntöisesti musliminaisen kohtalo. Musliminainen pukeutuu mustaan, jotta miehet jo kaukaa voivat nähdä, että nainen on tulossa. Häntä ei häiritä. Näin olen oppinut. Emiraattivaimot osaavat ”ottaa näyttämön” rauhallisella, ylväällä kävelytyylillä itsevarmoin ottein. Alistus oli kaukana tästä näystä. 

Uskonto ja kulttuuri säätelee vahvasti naisten ja miesten välistä kommunikaatiota. Tämä tuli useasti esille vanhempien tapaamisissa, jos myös oppilaan isä oli läsnä. Kulttuurisia merkityksiä oli välillä vaikea ennakoida ja tulkita, koska keskustelutilaisuuksien kulkuun näyttivät vaikuttavan osallistuvien henkilöiden sukutaustat ja yhteiskunnallinen asema. Länsimaalaisittain saattoi ainoastaan todeta tilanteiden vaihtelevan verhoutumisen, puheenvuorojen määräytymisen ja tarjoilun perusteella.

Emiraattinaiset eivät kulje yksin lapsensa koulumatkaa pidempiä reissuja. Hänen ei tarvitse, koska suku on suuri, lähellä ja rakas. Ostoksille voi aina lähteä äidin, sisaren tai veljen vaimon kanssa. Aviomieskin kelpaa. Pääasia on, että nainen ei koskaan jää pulaan yksin. Tämän takia jotkut aviomiehet tai suvut rajoittavat vaimoihmisten autoilua yömyöhällä tai kaupungin ulkopuolella. Oikeustajumme joutuu koetukselle; onko tämä oikein?

Saudi Arabia on ylittänyt uutiskynnyksen viimeisten vuosien aikana useasti niin länsimaissa kuin Arabiemiraateissakin naisten totaalisella autolla-ajokiellolla. Meillä on kaikki sympatia näiden naisten puolella, jotka on pidätetty tai ovat saaneet sakkoja mielenosoituksellisista yrityksistä. Me annamme yhtä kaikki tukemme niille emiraattivaimoille, jotka haluaisivat saada enemmän itsenäisyyttä päättää kulkunsa. On syytä kuitenkin olla ajamatta tätä vapautusliikettä meidän omista lähtökohdistamme käsin. Ennen kuin paheksumme emiraattivaimojen olosuhteita itsenäisyyden ja vapauden suhteen kapea-alaisiksi, on pysähdyttävä pohtimaan, minkälaiseen vapauteen nämä naiset ovat valmiita ja halukkaita. Oman mielikuvani mukaan emiraattivaimot ovat yhteisössään arvostettuja ja vaalittuja. Heitä ei ole päättävissä asemissa samassa suhteessa kuin länsimaissa, mutta tulee olemaan. Yliopisto-opiskelijoista valtaosa on naisia. Näkökulmani on rajoittunut yhden kaupungin maailmaan, mutta voin hyvällä omalla tunnolla nukkua yöni tuntemieni musliminaisten hyvinvoinnin suhteen.

Professional development - Al Hamdulillah!

Koulutusvienti toteutuu useimmiten asiantuntijavaihtona. Meidän hankkeemme rakentui ruohonjuuritasolla niin varsinaiselle perusopetustyölle kuin myös opettajien täydennyskoulutukselle. Emiraattiopettajilla oli mahdollisuus osallistua osittain työaikana järjestettävään Jyväskylän yliopiston koordinoimaan täydennyskoulutukseen, jonka ensimmäinen etappi oli opettajan pedagogiset opinnot. Tämän opintokokonaisuuden suoritettuaan opettajalle tarjottiin tilaisuus anoa jatkoa maisteriopintoihin. Ongelmatonta tällainen ’hands-on’ kouluttautuminen ei ole niin ajallisten kuin kielellistenkään haasteiden vuoksi, mutta ehdottoman tärkeäksi osa-alueeksi se on nähtävä koulutusvientihankkeen tuloksellisuuden näkökulmasta. 

Emiraattivaimojen omaehtoinen iltaopiskelu ei ole välttämättä mahdollista, vaikka henkilökohtaiset akateemiset intohimot olisivatkin kohdallaan. Perhe ja kulttuuri sanelevat reunaehdot, mitkä eivät ole aina henkilön itsensä päätettävissä. Emiraattikulttuuri on hyvin lämmin, sukulaisrakas ja toisiaan huomioonottava. 'I go to sit with my mom' tapahtui päivittäin eikä mahdollisuuksien mukaan kuten meillä länsimaissa. Omien lasten koulunkäynnin tukeminen sekä sukulaisvaimojen kanssa illastaminen ajavat omien lukuhalujen ohi mennen tullen. 

Arvostan suuresti emiraattiopettajieni tarmokasta opiskelua tavoitteiden mukaisesti, vaikka se ei vastaakaan tempoltaan ja intensitiviteetiltään länsimaista opiskelutahtia. Meidän täytyy myös muistaa, että heitä ei ole aikoinaan koulussa opetettu oppimaan, vaan muistamaan opetetun. Heidän läksynsä on kaksinkertainen!

Systemaattinen täydennyskoulutus edellyttää riittävää henkilöstöresurssointia. Tämä asia oli hankkeessamme kunnossa – Al Hamdu lillah! Sekä englanninkielen opetus ja tuki että varsinainen oppisisällöllinen tutkimukseen perustuva yliopistotasoinen opetus ja ohjaus hoidettiin niin lähi- kuin etäratkaisuin. Arvokasta työtä niin ohjaajien kuin opiskelijoidenkin osalta!

 

Äitien illat

Al Ain on hyvin traditionaalinen kaupunki. Tämä kirkastui minulle ensimmäisten päivien ja viikkojen aikana. Isät saapuivat koululle lastensa asioissa harvoin. Tavallisesti tällöin kyseessä oli vahva halu saada lapsellensa koulupaikka kyseisessä oppilaitoksessa tai muuten vaikuttaa tyttärensä koulunkäynnin haasteelliseen yksityiskohtaan.

Järjestäessäni ensimmäistä yhteistä vanhempainiltaa sain avointa paheksuntaa ensin opettajilta ja tämän jälkeen oppilaitteni äideiltä. Yksi äiti tuli henkilökohtaisesti tapaamaan minua kyseenalaistaen kutsuni vanhempainiltaan: ”Enkö toivo hänen osallistuvan? Mikäli lasten isiä ilmaantuu paikalle, hän ei voi jäädä tilaisuuteen. Miksi minä en halua hänen osallistuvan rakkaan tyttärensä vanhempainiltaan?” Jälleen kerran jäin sanattomaksi.

Asia korjaantui tahtomattani. Seuraavissa vanhempainilloissa kutsu oli muuttunut arabialaisessa käännöksessä äitien illaksi. Jatkossa kokeilimme kaikkea vanhempainvarteista, avoimiin oviin, vanhempainiltoihin, vanhempain yhdistystoimintaan ja erilaisiin vanhempien järjestämiin toiminnallisiin tapahtumiin.

Tytöt ovat emiraattikulttuurissa vahvasti vaimoihmisten kasvattamia. Tämä vaikutti myös isien haluun osallistua koulun tapahtumiin. Järjestimme jokaisessa vanhempaintilaisuudessa ja koulun juhlassa molemmille vanhemmille mahdollisuuden osallistua tytärtensä juhlaan. Miesten puolella väkimäärä oli hyvin vaatimaton, mutta jaksoimme iloita jokaisesta isästä, jonka saimme kannustamaan tytärtään opinnoissa.

 

Tavoitteemme saada poikaoppilaita kouluumme oli vahva ensimmäisestä lukuvuodesta lähtien. Pyrkimyksemme ei ollut ongelmaton, mutta vahva. Opetushallituksen pääjohtajan tuki asiassa oli korvaamaton. Ensimmäinen yrityksemme kariutui vanhempien vahvaan vastustukseen ja samanaikaisesti käynnissä olevaan peruskorjaukseen. Kyseisessä traditionaalisessa kulttuurissa oli välttämätöntä saada toisaalta vahva kannatus yhtenäiselle koululle ja toisaalta kyseenalaistava ilmapiiri perinteisesti toteutetulle koulukulttuurille. Seuratessani äitien reaktioita viimeisessä ’co-ed-ideologiaa kylvävässä’ vanhempainillassa, olin helpottunut arabiankielen vähäisestä tasosta. Tunnekuohut ylittivät monta Richterin asteikkoa, mutta työyhteisöni ammattilaiset seisoivat rinnallani ja jaksoivat vastata tulitukseen innoittamallani tiellä. Tänä päivänä koulussa on 50 emiraattipoikaa opissa tyttärien rinnalla ja he menestyvät!

 

 

 

 

 

'Men coming'

Koulun henkilökuntaan kuului opetushenkilöstön lisäksi seitsemän bussivalvojaa, kaksi ’office ladya’ eli palvelijaa ja kolme miespuolista portinvartijaa. Miesten ei ollut soveliasta tulla kouluun eteisaulaa pidemmälle. Näin ollen pääjohtajan tai muiden opetushallituksen edustajien saapuessa kouluun, sain ensimmäiseksi viestin palvelijoilta ’men in the entrance hall’. Miehet saatettiin kansliaani ja alkoi kuulumisten vaihto ensin arabiaksi ja sitten englanniksi. Kaikilla meni hyvin.

Neuvottelut jatkuivat myönteisellä intentiolla. Ajan kanssa löytyi myös aika kehittämistarpeille. Kulttuurisensitiivisesti tämän tuli tapahtua vahvasti isäntämaata kunnioittaen ja työnantajan tukea arvostaen. Tosiasia on, että työnantajan panos koulumme fyysiseen hyvinvointiin oli huomattava.

Kakkoskoulumme rakennusvaiheessa koululla työskenteli 160 miestä kolmessa vuorossa. Eivät tosin samaan aikaan kuin oppilaat ja oppilaat olivat koulussa. Tämä kuvaa kyseistä kulttuuria kahdesta näkökulmasta. Ensinnäkin tyttöjen ja naisten yksityisyys turvataan aina. He eivät joudu tekemisiin rakennustyömiesten kanssa. Toiseksi tämä kuvaa emiraattien tapaa toimia rakennusprojekteissa. Kun päätös on tehty, tapahtuu. Tahtotila on todellinen ja sen eteen tehdään töitä.

Muuttaessani Arabiemiraatteihin sain usein epäileviä kommentteja asemastani länsimaisena rehtorina arabimaassa. Tämä kuvaa enemmänkin tyypillisiä stereotypioita, joita meillä länsimaalaisilla tuppaa olemaan. Pääsääntöisesti naisia kohdellaan emiraateissa kunnioittavammin kuin länsimaissa. Näin on myös johtotehtävissä. En milloinkaan kokenut olevani vain nainen. Paikallisissa rehtorikokouksissa en kyennyt kielellisistä syistä ottamaan osaa keskusteluun toivotulla tavalla. Tästä ei varmaankaan ole syytä syyttää miehiä.

'Irtiqa' - paremmaksi tuleminen

Kun aloitin työuraani opettajana 1980-luvulla, sain luokkaani koulutarkastajan. Paljon on pitänyt vettä virrata Kemijoessa ennen kuin koin sen jälleen. Arabiemiraateissa se tapahtui ja melkoisella volyymilla. Me emme ole Suomessa tottuneet koulutarkastuksiin. Hyvä näin. Suomalainen koulutusjärjestelmä perustuu luottamukseen. Opettajat ovat lunastaneet asemansa hyvällä koulumenestyksellä.

Ennen kuin paheksumme vierasta koulukulttuuria, on palautettava mieleen kohdemaan nuoruus. Abu Dhabi on läpikäymässä hurjan suurta koulutuksen muutosprosessia. Opetussuunnitelman ja sen myötä arvioinnin muutos ovat jatkuvassa käymistilassa. Koulutusvientitehtävissä on huomioitava, että et ole ainoa asiantilan muuttaja. Et ole ensimmäinen sellainen, etkä viimeinen. Sinulla on mahdollisuus vaikuttaa, mutta taiten.

Abu Dhabi on palkannut erityisesti viimeisen kymmenen vuoden ajan opetusalan ammattilaisia englanninkielisistä länsimaista. Näiden asiantuntijoiden työpanos paikallisessa opetushallituksessa on merkittävä ja aito. Tätä seuraa luonnollisesti kyseisten maiden opetuskäytänteiden kopiointi. Nämä käytänteet ovat välttämättömiä emiraattien koulutusjärjestelmän tämän hetkisessä kehitysvaiheessa. Koulutusviennin näkökulmasta on kuitenkin todettava, että suomalaisen ja esimerkiksi englantilaisen arviointikäytetänteiden tarttumapinta osoittautui rajalliseksi.

Abu Dhabin emiraatissa kouluja kehitetään vahvalla tahdolla ja tuella. Nuoren opetuskulttuurin myötä koulujen opetuksellista tasoa pyritään tukemaan koulutarkastusten avulla, jolloin koulujen voi olettaa saavan ohjauksellista tukea tarvitsemansa kehityksen mukaisesti. Menetelmä on perin outo meille suomalaisille, mutta opettavainen kokemus.

 

 

Rinnastan oppilasarvioinnin koulun arviointiin. Mielestäni molempien perustarkoitus ja eettinen merkitys on yhtenevä. Molemmat perustuvat Suomessa luottamukseen. Kumpaakaan ei tulkita samoin useimmissa muissa maissa.

Abu Dhabin koulut saavat irtiqa-tarkastajat vieraakseen säännöllisesti. Vierailujen ajallinen tiheys on riippuvainen koulun menestyksestä toteutuneessa tarkastuksessa. Koulutarkastukseen osallistuvat kaikki oppilaista huoltajiin. Tarkastusta pelkäävät kaikki rehtorista opettajiin. Koulutarkastukseen valmistaudutaan viikko- jopa kuukausitolkulla. Koulun on tarjottava selkeät prosessikuvaukset ja evidenssikansiot, joiden perusteella oppitunteja, siirtymätilanteita, haastatteluja ja yleisobservointeja vahvistava näkemys koulun menestys- ja haavoittuvuustekijöistä muodostuu. Onnistuneena tämä prosessi antaa lisäresursseja, -autonomiaa ja aikaa seuraavaan koulututarkastukseen. Pahimmassa tapauksessa on edessä pikainen uusintatarkastus ja mahdollinen koulun sulkeminen.

Merkittävää on, että aina sain kokea vahvaa tukea paikallisen opetushallituksen pääjohtajalta, Dr. Mugheerilta. Vaikeimpinakin hetkinä kolmivuotisen emiraattirehtoriurani aikana pystyin luottamaan pääjohtajan kannustukseen. Tällä oli merkittävän voimaannuttava vaikutus.